Etusivu Blogi

Blogi

Sisäverkko kuidusta kuituun - taloyhtiön kaapelointi tukeutuu mediamuuntimiin

20.06.2016

Helsingin Vuosaaressa asuntoyhtiö Säästökari oli putkiremontissaan vuonna 2011 aikaansa edellä, kun samassa urakassa kerrostaloihin asennettiin optinen kaapelointi. Huippunopea tietoliikenneväylä jäi odottamaan tulevaisuuden tarpeita, jotka toteutuivat Juhani Greinertin muuttaessa taloon.

Asunto-osakeyhtiö Säästökarin neljä kerrostaloa sijaitsevat niin sanotun vanhan Vuosaaren alueella.

Oma aktiivisuus korvasi konsultit

Kun urallaan tietoliikenneasentajanakin toiminut Juhani Greinert muutti vaimoineen Vuosaareen vuonna 2013, hän havaitsi pian, ettei vanha pätkivä puhelinlinja riittänyt nykyaikaisiin palveluihin. Vuosina 1963-1965 valmistuneesta  neljän kerrostalon ja 189 asunnon taloyhtiöstä paljastui kuitenkin iloinen yllätys valmiin valokuitukaapeloinnin muodossa.

Suurpiirteinen kaapelointipiirustus ja vajaat mittauspöytäkirjat toimivat projektin alkulähteinä taloyhtiön projektitiimille. Talojen välistä puuttuivat kaapeloinnit kokonaan, mutta aikaisemman työkokemuksensa perusteella Greinert paikallisti vanhat, kallion läpi kulkevat lämmönjakotunnelit. Kaapelointi sinne saatiin tilattua operaattorilta.

Kun omaa osaamista löytyi, niin kiinteistöihin sisälle verkkotarvikkeet hankittiin suoraan itse ja asennustyöt teetettiin ammattilaisilla. Asennustöissä taloyhtiön edustajalla on tärkeä valvontavastuu, sillä Greinertin kokemuksen mukaan aina ohjeet eivät mene alihankkijaketjun läpi asentajalle saakka.

Mediamuuntimilla yksinkertainen ja edullinen ratkaisu

Juhani Greinert (vas) ja Pasi Särkkä (Orbis Oy) toteuttivat mediamuuntimilla kuidut koteihin.

Nykypäivänä kiinteistöjen sisäverkoissa operaattorin yhteys tulee talojakamoon valokuidulla, josta se jaetaan asuntoihin parikaapeloinnilla - ja edelleen - optinen verkko jää odottamaan tulevaisuuden tarpeita. Juhani Greinert kertoo: ”Minulle sanottiin, että kuidusta kuituun verkkoja on yksi tuhannesta”. Kun kiinteistön puhelinlinjat olivat kuluneet loppuun eikä parikaapelointia ole, niin jotain oli keksittävä.

Vastauksen hän sai Orbis Oy:n Account Manager Pasi Särkältä. ”Pasilta tuli kiva idea muuntimista räkkiin toteutettuna”, Juhani Greinert kehaisee ja hintaakaan ei tarvinnut ihmetellä. Säästökarin tapauksessa operaattorin signaali tuodaan tavanomaisella konseptilla ja jatketaan talon teletilassa RJ45-porttiin mediamuuntimelle, joka muuntaa signaalin huoneistoon menevään valokuituun. ”Teletilassa asuntokohtaiset muuntimet ovat 19 tuuman räkkikehikossa, josta ne saavat sähkönsyötönkin”, kertoo Särkkä Orbikselta ja jatkaa: ”Samat edulliset muunninmoduulit soveltuvat myös asuntojen päähän. Ne mahdollistavat jopa 100Mb/s yhteyden asuntoihin, mikäli operaattori sen tarjoaa.”

Talojakamon 19” räkkikaapissa alaosan mediamuuntimet on kytketty yläosan asuntokohtaisiin valokuituihin. Kuva: Juhani Greinert.

Katso netistä lisää

Asunnossa muunnetaan signaalitekniikka taas toisinpäin, jotta voidaan kytkeä WLAN-modeemi tai jatkaa huoneiston sisällä verkkoa parikaapelointina. Kukin asunto Säästökarissa oli kohteena hieman erilainen, mutta luovuutta käyttäen muuntimet ja modeemit saatiin paikoilleen.

Verkonrakentamisen haasteet voittanut asunto-osakeyhtiö tarjoaa nyt asukkailleen huippuyhteydet: 10/10M sisältyy vastikkeeseen. Lisää nopeutta sekä palveluita saa kukin halutessaan helposti.  Greinert toteaa: ”Mitä tahansa asiaa, niin aina sanotaan: Katso netistä lisää. Aina ajoitain pitää käydä korjaamassa naapureiden modeemeja ja viihteitä, kun operaattorin asiakaspalvelu puhuu ongelmatilanteissa liian teknisillä termeillä”. Digitaaliset palvelut ovat saatavilla, mutta taloyhtiön tietoliikenneasiantuntijalla riittää tekemistä.

Tuotetiedot

Mediamuuntimet saa nyt helposti Orbiksen verkkokaupasta Worbis.fi!
http://www.worbis.fi/valokuitu/valokuitumuuntimet/

Lisätiedot

AsOy Säästökari
Juhani Greinert
Puh. 045 671 5156
juhani.greinert(at)saunalahti.fi

Lisätietoja

Milloin työnantajan on tehtävä sähkömagneettisen säteilyn mittauksia?

24.05.2016

EU-direktiivi 2013/35/EU määrittelee työntantajan velvollisuudet työntekijöiden suojelemiseen sähkömagneettiselta säteilyltä. Tässä lyhyesti, mistä on oikein kyse.

Narda Safety sähkömagneettisen kentän mittaus

Mitä ovat sähkömagneettiset kentät?

Alle 300GHz taajuuksisia ionisoimatoman säteilyn:

  • Staattisia sähkökenttiä,
  • Staattisia magneettikenttiä ja
  • Ajallisesti vaihtelevia sähkö- ja magneettikenttiä

Mitä terveysvaikutuksia seuraa liiasta säteilystä?

  • Kudosten lämpenemistä, josta seuraa mm. palovammoja
  • Sydämen tahdistimen häiriöitä
  • Silmän linssin samenemista

Korkeat taajuudet 1 MHz ja 10 GHz välillä läpäisevät kudokset ja imeytynyt energia aiheuttaa sisäelimissä lämpenemistä. Koska lämpeneminen tapahtuu sisältäpäin, sitä ei heti huomaa, koska tuntoaistimme sijaitsee pääosin ihon pinnalla. Erityisen herkkiä lämpenemiselle ovat silmän linssit ja polvinivelet, koska niissä on vähän kehon lämpöä säätelevää verenkiertoa.

Yli 10GHz taajuudet eivät läpäise kudosta, mutta aiheuttavat esimerkiksi voimakkaan tutkan läheisyydessä palovammoja ihoon. Pitkävaikutteisia säteilyhaittoja tutkitaan parhaillaan maailmanterveysjärjestön WHO:n rahoituksella ja toistaiseksi ei ole pystytty todistamaan, voiko korkeille taajuuksille altistuminen (esimerkiksi matkapuhelimen käyttö) aiheuttaa terveyshaittoja kuten syöpää. 

Matalien taajuuksien säteily aiheuttaa puolestaan häiriöitä kehon sähköisille toiminnoille, joita tapahtuu tuntoaistissa, hermo- ja lihassoluissa. Voimakas säteily aiheuttaa myös matalilla taajuuksilla peruuttamattomia terveyshaittoja.

Mitkä laitteet säteilevät vaarallisesti?

  • Voimakkaat antennit (radio, tv, mobiilitukiasemat, radiolinkit)
  • Tutkat
  • Mikroaaltokuivauslaitteet
  • Metalliteollisuuden rikastus- ja elektrolyysilaitteet
  • Muoviteollisuuden suurtaajuuslaitteet kuten muovinsaumaajat ja liimankuivaajat
  • Voimalinjat, jakelumuuntamot, sähkömoottorit ja voimakoneet

Mitkä ovat vaarallisen säteilyn raja-arvot?

Perusmittayksiköt matalille taajuuksille ovat kentän tiheys (J) milliamppeereina per neliömetri (mA/m2) sekä korkeille taajuuksille absorptio-arvo (SAR) watteina per kilo (W/kg).

Yleisesti käytetään kansainvälisen ionisoimattoman säteilyn komission (ICNIRP) suosituksia fysikaalisista suureista, altistumisen raja-arvoista ja toimenpidetasoista. Raja-arvot löytyvät EU direktiivin lopun liitteistä.

Sähkö- ja magneettinen säteily

Milloin työnantajan on velvollisuus mitata säteilyä?

  • Työnantajan on tarvittaessa mitattava tai laskettava sähkömagneettisten kenttien tasot, joille työntekijät altistuvat
  • Mikäli altistumisen raja-arvojen noudattamista ei voida luotettavasti määrittää helposti saatavilla olevien tietojen pohjalta, altistumista on arvioitava mittausten tai laskelmien perusteella
  • Pätevien palveluntuottajien tai henkilöiden on suunniteltava ja suoritettava arvioinnit, mittaukset ja laskelmat sopivin väliajoin

Työskentely vaarallisilla alueillaSäteilyvaara

  • Jatkuva säteilyarvojen mittaus
  • Säteilevien laitteiden suojaus lukoilla, suojilla ja koteloilla
  • Varoitusmerkit

Jos vaaralliselle alueelle mennään esimerkiksi huoltotöihin, työntekijöillä on oltava suojavaatteet sekä henkilökohtaiset säteilyhälyttimet.

Millä mitataan?

Mittalaitteen valinta riippuu mitattavasta kohteesta. Ohessa on taulukko, josta lötyy Narda Safetyn tuotteisto eri taajuuksille. Kysy myynnistämme lisätietoja ja autamme sopivan laitekokoonpanon määrittelyssä.

Narda Safety tuotteet ja taajuudet

Narda Safety sähkömagneettisen kentän mittauslaitteet

 

Lisätietoja

PIM! Seminaarikooste ja videot 17.3.2016

26.04.2016

Orbis järjesti 17.3.2016 seminaarin PIM-häiriöstä ja sen mittaamisesta, jossa puhujana oli Anritsu Finlandin Erkka Herola.

Videot ovat nähtävissä Youtuben soittolistalla>.

Mitä PIM on?

Video 1 >>

PIM aiheuttaa langattoman verkon käyttäjille puhelun pätkimistä, datanopeuden heikkenemistä ja akun keston vähenemistä. PIM eli passiivinen intermodulaatio syntyy, kun epälineaarisissa verkkokomponenteissa signaalit sekoittuvat. Tukiaseman vastaanottimen kokema kohinataso on verkossa koholla, joka reagoi voimakkaasti silloin, kun liikennettä verkossa on paljon.  

Kun samassa verkossa on useita operaattoreita ja taajuuksia, on todennäköistä, että löytyy PIM:iä. LTE voi sekoittua jopa itsensä kanssa sen sisältämien itsenäisten alikantoaaltojen vuoksi. Lisäksi fyysinen verkko ei ole enää nykyään vain yksisuuntainen, sillä lähetys ja vastaanotto tapahtuu samassa kaapelissa sekä antennit ovat laajakaistaisia.

PIM:n löytäminen

Video 2 >>

PIM on parittoman Uplink-kaistan kertaluku, jonka taajuus on laskettavissa matemaattisesti, minkä vuoksi sitä voidaan etsiä mittalaitteilla. PIM:n kaistanleveys kasvaa hyötysignaalin kaistan kasvaessa. Mittaaminen vaikeutuu, kun verkossa on useita taajuuksia. Etsiminen tehdäänkin yhdellä taajuudella ja keskitytään voimakkaimpaan IM3-kertalukuun, sillä kun korjataan yhden viat, erittäin todennäköisesti häiriöt myös muilla taajuuksilla korjaantuvat.

Useinmiten syyllinen häiriöihin on liitin, jonka sisällä on metallihile tai sen kiristys on tekemättä. Toinen yleinen ongelmakohta on antennin lähellä, jossa on jotain häirisevää esimerkiksi signaalia heijastavia metallisia rakenteita.

Sisäpeittoantenniverkot

Video 3 >>

Mobiiliverkkojen kuuluvuutta sisätiloissa parannetaan rakentamalla rakennuksen sisälle toistimen tai rakennuksen sisäisen tukiaseman avulla sisäpeittoverkko. Verkossa on paljon potentiaalisia PIM-häiriön lähteitä, koska yleensä kyseessä on monimutkainen verkkorakenne. Tehotaso vaihtelee verkossa paljon, sillä radioyksikön lähellä on paljon tehoa ja kaukaisimpaan reunaan mentäessä teho heikkenee.

PIM-testauksen A ja O

Video 4 >>

Perussääntö on, että käytetään mitattaessa oikeaa tehotasoa oikeassa paikassa, koska on otettava huomioon matkalla muodostuva vaimennus. Mittalaitteelta edellytetään siten säädettävää tehotasoa. Mitattaessa on huomattava, että järjestelmäspeksi on eri asia kuin asennettu järjestelmä.

Verkon suunnittelijan olisi hyvä määrittää mittauspisteet ja ilmoittaa, paljonko vaimennus on siinä kohtaa verkkoa. Asentajalla on hyvä olla mukana verkon topologia mittausta tehdessä. Monimutkainen verkko on syytä palastella osiin esimerkiksi niin, että mitataan rakennuksesta kerros kerrallaan.

Millä voi estää PIM:iä

Koska verkon rakentaja ei voi vaikuttaa taajuuksiin ja harvemmin edes komponenttien sijainteihin, verkossa materiaaleina on syytä käyttää laadukkaita komponentteja, joissa PIM-arvo on riittävän hyvä. Komponenttien teknisissä ominaisuuksissa pitää olla välillä tarkkana, esimerkiksi ilmoitetaanko PIM-arvo kolmantena vai viidentenä kertalukuna. Koska verkkoa joutuu PIM:iä etsiessä säätämään ja korjaamaan, täytyy verkkokomponentteihin olla rakennuksessa vastaavalla tavalla pääsy kuin LVI-putkiin.

Antennin sijainti on hyvin usein haasteellinen, koska harvoin verkon asentaja voi vaikuttaa sen sijoittamispaikkaan, vaan se tulee arkkitehdiltä saneltuna. Kuitenkin monesti hyvin pieni antennin siirto voi auttaa. Jotta antennin viallisuus voidaan sulkea pois, antenni irroitetaan ja asennetaan mittauksen ajaksi sen tilalle mittalaitteen varusteista löytyvä vaimennin eli ”kuorma”. Koska PIM on herkkä teholle, kannattaa joskus harkita myös vaimentimen lisäämistä kiinteästi verkkoon, mutta pitää muistaa, että vastaanottosignaali vaimenee silloin samalla.

PIM Master vaikka vuokralle

Seminaarin lopuksi tutustuttiin Anritsun PIM Master-mittalaitteen käyttöön käytännön esimerkeillä, joita on nähtävissä oheisella videolla. Laitteella voidaan selvittää vapaa spektri, jossa mittaukset voidaan tehdä. Etäisyysmittauksilla paikannetaan verkon liitokset ja vikapisteet helposti. Mittausaikana liittimiä koputellaan, jotta nähdään, onko niiden kiristykset kohdillaan.

Anritsun Site Master-laitetta PIM Master optiolla voi vuokrata Orbikselta viikko- tai kuukausivuokralla. Lisäksi on vuokrattavissa Boontonin PIM-mittalaite, jolla voidaan hakea esimerkiksi antennille parasta paikoitusta.

Teksti: Paula Meuronen

Lisätietoja

Blogin avainsanat: 

3D-tulostus mahdollistaa Orbiksen 48-96 kuidun valmiskaapelit

24.02.2016

Kun monikuituiseen optiseen kaapeliin lisätään teollisesti liittimet, tarvitaan rakenne, joka erottelee kuidut toisistaan sekä muodostaa vedonpoiston. Tätä jakajakomponenttia kutsutaan usein sen englanninkielisellä nimellä Fan-outiksi. Orbis on aloittanut 48 ja 96 kuituisten kaapeleiden jakajien valmistuksen hankkimallaan 3D-tulostimella.

Runkokaapelista kuoritut ja erotellut 250 um kuidut suojataan putkittamalla, mikä tarkoittaa, että niihin lisätään pujottamalla päälle tarvittavan paksuinen vaippa. Esimerkiksi 2 mm halkaisijaltaan oleva putki suojaa kuitua käsittelyltä ja soveltuu kohteessa asennettaviin kuituihin, kun taas 0,9 mm putkitusta käytetään valmiiksi tehtaalla kytkettyihin valokuitupaneeleihin.

Kun kuituja on yli 48 kappaletta ja putkitus halkaisijaltaan 2 mm, on jakajasta tullut kömpelö ja raskas eikä sopivia ratkaisuja ole ollut saatavilla markkinoilta. Uudella 3D-tulostimellaan Orbis voi suunnitella jakajarakenteen juuri sellaiseksi kuin halutaan ja tarvitaan. Kestomuovista tulostettuja jakajia on kehitelty useamman pilotin verran ja niitä voidaan nyt valmistaa sarjatuotantona.

Orbiksen tuotekehityksestä vastaava Heikki Saukko kommentoi: ”3D-tulostamisen mahdollisuudet ovat meidänkin alallamme rajattomat, tarvitsee vain keksiä missä sitä hyödyntäisi.” Saukko jatkaa: ”Esimerkiksi SähköTeleValoAV-messuilla helmikuun alussa ennakkomarkkinoinnissa olleeseen Monimittakuituun teemme myös osia 3D-tulostamalla.”

Kuvateksti: Orbiksen monikuituisella valmiskaapelilla varustetut valokuitupaneelit ovat sisäkäyttöön soveltuvia eli halogeenittomia ja paloa kestävää materiaalia.

Kuvateksti: Tulostimella voidaan tulostaa eri värisiä komponentteja enintään A4 paperin kokoisina.

Lisätietoja

Blogin avainsanat: 

OptoBoa kuljettaa tietoa ja virtaa KoneCranesilla

10.02.2016

Suomalaisen Konecranesin satamanosturit tunnetaan huippulaadustaan, jota vaaditaan osatoimittajiltakin. Orbiksen erikoisimpiin toimituksiin kuuluu kolmen metrin mittainen Orbis OptoFiber-välikaapeli, joka sisältää suuren määrän kuitu- ja kuparijohtimia.

Mihin ihmeessä tarvitaan ”OptoBoa”-lempinimen saanutta  käsivarren paksuista, säänkestävää ja erittäin raskasta välikaapelia, jonka molemmissa päissä on 15 x 20 senttimetrin kokoinen moduulirakenteinen metalliliitin? Vastaus saatiin Hyvinkäältä, Konecranesin suunnitteluosastolta.

Laivojen seisottaminen on kallista

OptoFiber-välikaapeli oli sähkösuunnittelija Rami Rannan idea. Ranta työskentelee Konecranesin satamanostureiden suunnittelussa Hyvinkäällä. (Valokuva: Pentti Niemi)

– Välikaapeli kuuluu etäohjattavaan satamanosturiin, nostomekanismin ja kontteihin kiinnittyvän tarttujan väliin. Tarttuja joudutaan joskus vaihtamaan huollon tai vikaantumisen vuoksi.
Laivojen seisottaminen satamissa on kallista, joten halusimme kytkentöjen sujuvan mahdollisimman nopeasti ja varmasti. Normaalisti tarttujan järjestelmien tarvitsema käyttövirta ja ohjaussignaalit kulkevat erillisissä kaapeleissa. Osana jatkuvaa tuotekehitystä päätimme yhdistää ne yhteen ja samaan välikaapeliin, selittää sähkösuunnittelija Rami Ranta, välikaapelin ideoija.

Rannan mukaan uusien yhdistelmäkaapeleiden ensimmäisiä käyttökohteita olivat Indonesiaan toimitetut puoliautomaattiset konttinosturit. Niissä ei ole perinteistä ohjauskoppia, vaan käyttö tapahtuu valvontahuoneesta erilaisten antureiden ja videokuvan avulla. Tiedonsiirto tuhansien kilojen painoisen tarttujan ja valvomon välillä edellyttää tehokkaita digitaalisia ohjausväyliä. Valokuitu on ylivoimainen kapasiteetiltaan ja myös käyttövarmuudeltaan, koska se on immuuni sähkökaapeleista aiheutuville häiriöille.

Myrskyn kestävä välikaapeli

Konecranes tilasi OptoFiber-kaapeleiden kokoonpanotyön Orbikselta, kuituteknologian erikoisosaajalta. Account Manager Pasi Särkän mukaan tilaukseen vaikutti esimerkiksi se, että Orbiksen tehdas pystyi asentamaan liitinmoduulit suoraan ohuisiin kuituihin ilman jatkoksia. OptoFiberin toteutuksessa riitti kuitenkin haasteita.

– Kaapelissa kulkee kaikkiaan 42 kuparijohdinta ja 12 erittäin ohutta valokuitua. Seitsemän senttimetrin paksuisen kumikaapelin massaa on lisätty lyijypainoilla, jotta kaapeli ei heilu tuulessa. Kuidut kulkevat suojaputkissa. Kaapelin kuoriminen kytkemistä varten oli tarkkaa puuhaa erityisesti valokuitujen osalta. Saadaksemme valokuituihin riittävän suuren taivutussäteen ja riittävästi pelivaraa johtimien asennukseen lisäsimme kaapelin päihin toistakymmentä senttiä pitkän kierteillä varustetun suojaholkin. Ruostumattomasta teräksestä valmistettu holkki ruuvattiin kiinni vesitiiviisti, koska OptoFiberin on toimittava luotettavasti kaikissa olosuhteissa.

Teksti: Pentti Niemi

Orbis OptoFiber järeämmät työvaiheet
OptoFiberissä käytetään modulaarisia liittimiä, jonka johtimet voidaan ryhmitellä tarkoituksen mukaan. Kuparijohtimille on varattu 42 moduulia, valokuiduille 12. Ruostumaton teräsholkki oli tarpeen kuitujen riittävän taivutussäteen saamiseksi ja kaapelin tiiviyden vuoksi. (Valokuva: Orbis Oy)
Orbis OptoFiber valokuituliittimien tekeminen
Liittimien tekeminen erittäin ohuiden valokuitukaapeleiden päähän on tarkkaa käsityötä. (Valokuva: Orbis Oy)

Painava OptoFiber kestää myrskytkin
OptoFiber-kaapeli on paksu, jäykkä ja erittäin raskas, koska sen täytyy kestää rajuilmatkin. (Valokuva: Orbis Oy)

Konecranes Oyj

Nostureita ja kunnossapitopalveluita tuottava Konecranes Oyj syntyi vuonna 1994, kun Kone Oy keskittyi hissien valmistukseen. Yhtiö toimii 47 maassa, sen liikevaihto on noin kaksi miljardia euroa ja työntekijämäärä noin 12000. Pääkonttori sijaitsee Hyvinkäällä. Yhtiö on maailman markkinajohtaja teollisuusnostureissa ja kunnossapitopalveluissa. Satamanostureissa se on yksi kolmesta suurimmasta. Lisätiedot: www.konecranes.fi


Lisätietoja

Pages